Mikä mättää?

Näkemyksiä miksi lääkekannabiksen määräämistä eri sairauksien oireiden hoitoon olisi helpotettava.

Keskustelin tänään pitkään lääkintöneuvos Markus Henriksonin kanssa, hän toimii Valviran valvontaosastolla ja hän kertoi ettei hoitokäytäntöjen ohjeistaminen kuulu Valviran toimialaan vaan sitä hoitaa lääkäriseura Duodecim.
Alla olevat asiat otin esille niin Henriksonin, Valviran lakimies Inkeri Ylitalon sekä Duodecim seuran toimituspäällikkö Raija Sipilän kanssa tänään käymissäni keskusteluissa.

Yhteydenottoni aihe ja huoli oli se, kuinka nyt yli sata, ilman lääkäriä jäänyttä potilasta, voi saada heistä riippumattomista syistä, heiltä evätyn lääkityksen takaisin.

Nyt valtaosa resepteistä (epävirallinen tieto n.120 kpl) on yhden lääkärin kirjoittamia. Näin lääkäri joutuu liian usein tilanteeseen jossa on harkittava hoidon aiheellisuutta ja virhemahdollisuus kasvaa.

Tilanteeseen auttaa reseptinkirjoitus kynnyksen madaltaminen ja ohjeistus oikeasta toiminta mallista. Tämä ei tarkoita nykyisistä perusteista luopumista vaan objektiivisen tiedotuksen lisäämistä. Kannabishoito olisi saatava periaatteessa samaan asemaan muiden lääkehoitojen kanssa. Erityislupa käytäntö ei sinällään ole ongelma mutta lääkekannabiksen käyttö tilanteessa jossa muut kipulääkkeet eivät sovi potilaalle yleistyy vääjäämättä muiden kivunhoitoon käytettyjen lääkevalmisteiden sivuoireiden aiheuttamien moninaisten haittojen vuoksi. Myös viranomaisten pyrkimykset vähentää opiaattipohjaisten kipulääkkeiden käyttöä vie asioita tähän suuntaan. On toki hämmentävää jos erityislupien määrä kasvaa mittavasti ja erityisluvasta tulee jokapäiväistä. Tähän liittyy myös muut aiheet joihin lääkekannabiksen on todettu vaikuttavan positiivisesti ja lieventäen sairauden oireita.
Erityislupien voimakas kasvu viimevuosina kertoo ainoastaan siitä että tietoisuus kannabiksen toimivuudesta monien sairauksien aiheuttamien oireiden lievittäjänä on saavuttanut runsaan joukon potilaita, jotka eivät ole saaneet riittävää apua perinteisistä lääkevalmisteista.

Lääkärikunnalla on suuri kynnys kirjoittaa reseptiä. Yleisenä pelkona on lääkärioikeuksiin puuttuminen jopa niiden menetys joka on hyvin raskas uhka. Valviran lakimies Inkeri Ylitalon mukaan tämä on perusteeton pelko ja nyt esille nousseessa tilanteessakin seuraus oli hänen mukaansa ainoastaan huomautus ja ohjeistus.

Valtaosa lääkäreistä ei tunne erityisluvan ehtoja, he eivät ole koskaan sellaista kirjoittaneet. Lääkärikoulutuksessa erityislupa saa varsin pienen huomion. Tietoa asiasta ei löydy Duodecim sivuilta tai muista julkaisuista. Omituista on myös se että erityisluvallisista valmisteista ei löydy tietoa Fimean sivuilta. Mistä lääkäri voi saada tarvitsemaansa informaatiota. Ainoastaan Lääkekannabiksen käyttäjien yhdistys Ry:n sivuilta ( laakekannabis.fi ) löytyy esimerkit muutamasta reseptistä ja erityislupa hakemuksesta. On eriskummallista että lääkärien opastus jää potilasyhdistyksen työksi.

Henkilökohtaisesti olen saanut useammalta lääkäriltä hyvin epämääräisen kuvan heidän käsityksistään kirjoittaa kannabisresepti ja erityislupahakemus. Onpa eräs Suomen johtavista neurologisista todennut kirjallisesti minulle että “Paikalla ei ole ketään jolla olisi oikeutta kirjoittaa kannabisreseptiä.” Tässä on selvyyden vuoksi todettava ettei voimassa olevan lainsäädännön mukaan lääkekannabisreseptin ja erityislupahakemuksen kirjoittamisen edellytys ole minkäänlainen erikoistuminen. Se käy siis keneltä tahansa yleislääkäriltä jos vain muut erityisluvan ehdot aiemmista lääkehoidoista ja niiden toimimattomuudesta täyttyvät. Toisaalta eräät johtavassa asemassa olevat lääkärit suorittavat varsin omaperäistä infomointia kannabishoidoista

( http://www.uusisuomi.fi/terveys/101096-kuka-hyotyy-laakekannabiksesta )

, laajalle levinnyt käsitys on että lääketeollisuuden vaikutus näihin kommentteihin ja kollegoiden ohjeistamiseen on merkittävä.

Tilanne helpottuu potilaiden kannalta merkittävästi jos asiaan perehtyneiden lääkärien määrä tiedotuksen ja koulutuksen myötä kasvaa. Potilaan ei tarvitse matkustaa toiselle puolelle Suomea tapaamaa lääkäriä. Toisaalta lääkärin ei tarvitsisi arkailla potilaan mahdollisuuksia uusiin konsultaatioihin, ajatellen matkaa ja kustannuksia. Kuitenkin kiitettävä osa lääkärikunnastamme ajattelee potilasta. Kaikki tämä tuo kannabishoidon hallintaa normaalimmalle tasolle. Tämä oli selkeästi myös Valviran toive.

Tutkimuksen (Hakkarainen 2014, Kukkaa pukkaa) mukaan Suomessa on noin 4000-6000 kannabiksen kotikasvattajaa joiden pääasiallinen tarkoitus on lääkekäyttö. He ovat syrjäytyneet julkisesta terveydenhoidosta eivätkä voi mennä lääkärin konsultaatioon kertomaan vaivoistaan ja hoidostaan. Tämä edistää tilannetta jossa sairaus voi kehittyä salassa hyvin pitkälle ja paljastua vasta kun peli on menetetty ja hoitokustannukset alkavat kohota merkittävästi. Tämä on merkittävä seikka terveydenhoitokustannusten ja potilasturvallisuuden kannalta. Juuri tälläisiin epäkohtiin nykyinen valtioneuvosto on viisaudessaan päättänyt puuttua.

Tutkimus puutteeseen vetoaminen on takapajuisuutta. Yllättävää ei myöskään ole että valtaosan lääketutkimuksesta kustantaa lääketeollisuus. Ei tarvitse ihmetellä miksi tutkimuksia ei ole, kun lääketehtaiden mahdollisuus luonnonlääkkeen patentoimiseen on olematon. Toisaalta tutkimuksia on, mutta usein ne on tehty hieman toisin kuin lääketeollisuuden kustantamat tutkimukset. Näin monet lääkekannabista vastustavat toimijat pyrkivät vähättelemään näitä hieman toisin tehtyjä tutkimuksia ja niiden tuloksia.

Kannabiksen pitkäaikainen historia lääkekasvina, WHO:n asiantuntijakomitean kesällä 2014 julkaiseman raportti “Cannabis and cannabis resin. Information document.” Ja YK:n huumausaineyleissopimukseen kirjatut lääkekäytön sallivat poikkeukset huomioon ottaen, kannabista on kohdeltava monilta osin poikkeuksellisesti verrattuna muihin lääkevalmisteisiin. Tämä on yleismaailmallinen trendi, onko Suomen taas tultava jälkijunassa vanhoillisten asenteiden takia.

On mielenkiintoista nähdä kuinka nämä ajatukset saavat tuulta purjeisiin, ainakin käydyissä keskusteluissa vastaanotto tuntui vähintäänkin ymmärtävältä. Seuraan mielenkiinnolla asian saamia käänteitä lähiaikoina… Ja odotan luvattua yhteydenottoa Duodecim seuran paraikaa työnalla olevan kivunhoitoon liittyvän ohjeistuksen vastuullisilta toimijoilta jotta voimme keskustella lisää muun muuassa näistä ajatuksista.

Tässä yhteydessä on syytä kiittää myös STM:n Elina Kotovirtaa joka neuvottelevan virkamiehen ominaisuudessa on monin tavoin auttanut tämän toistaiseksi huumausaineeksi luokitellun yrtin statuksen selvityksen kanssa.

One thought on “Mikä mättää?

  1. Kiitos jutusta. Lauseessa: “Tilanteeseen auttaa reseptinkirjoitus kynnyksen madaltaminen ja ohjeistus oikeasta toiminta mallista.” sanasta “ohjeistus” linkki vie sivulle http://www.uusisuomi.fi/terveys/101096-kuka-hyotyy-laakekannabiksesta, onko tämä tarkoitus? Onko Duodecim antanut mitään ohjeistusta, mihin jutun lopussa viittaat?

    Yritin käydä uusimassa lääkekannabisreseptejä julkisella. Olen 5 vuotta käyttänyt lääkekannabista MS-tautiin ja olen ollut tyytyväinen. Terveyskeskuslääkäri, josta aloitin julkisen puolen läpikäynnin, hankki minulle lähetteen neuron polille, koska en ole käynyt neuron kontrollissa useaan vuoteen.

    Neuron polilla lääkäri ei suostunut uusimaan reseptejä.

    Lääkäri testasi raajojeni jäykkyyden. Tyytyväisenä panin merkille, että hyvä päivä, eivät ole kovin jäykät.

    “Et voi saada reseptiä, koska lääkekannabiksen indikaatio on spastisuus ja sitä ei ole havaittavissa.”
    Ei. Lääkekannabiksen indikaatio ei ole spastisuus. Sativexin indikaatio on spastisuus. Lääkekannabista voi määrätä muillakin indikaatioilla.

    Selitin myös, että en ole spastinen, koska käytän kannabislääkitystä.

    “Et voi saada reseptiä, koska et ole kokeillut (aikoinaan) spastisuuteen Sirdaludia ja Baclofenia.”

    Aijaa.

    “Jos haluat reseptin, pitäisi nämä lääkkeet käydä ensin läpi.”

    Sanoin, että sitten joudun lopettamaan lääkekannabiksen useiksi päiviksi, ehkä viikoiksi, että pahempi jäykkyys palaa. Suurena ongelmana on pahoinvointi, ja kysyin siihen lääkettä kokeilun ajaksi.

    “Ei pahoinvointiin oikein ole lääkettä. Ei pahoinvointi ole yleinen MS-taudin oire.”

    No, kyseltiin silti tästä lääkkeiden testauksesta edelleen. Sitten taisi tulla totuus.

    “Voi olla, että et kuitenkaan saisi lääkekannabisreseptejä uusittua neuron polilla, kaikki lääkärit eivät ole täällä valmiita sitä kirjoittamaan.”

    Ainakaan ilmeisesti tämä lääkäri ei.

    Sanoin, että joudun sitten menemään yksityiselle, ja varmasti reseptit saan uusittua, kun 5 vuotta käyttänyt, on MS-tauti ja lääke on auttanut. Tämä ei ollut hänelle ongelma, että potilas joutuu maksamaan yksityisen puolen maksuja, eikä saa tarvitsemaansa hoitoa julkiselta puolelta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *